keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Osa 19 ~ Pysyvää?

Osa sisältää kiroilua.


Kuulas ja kolea loppusyksyn aamu valkeni Twinbrookiin. Viimeisetkin pohjoisesta tulevat muuttolinnut lensivät Twinbrookin ylitse ja jatkoivat mahdollisimman nopeasti matkaansa kohti lämmintä etelää. Linnuista sen tiesi, milloin talvi oikeasti oli tulossa. Kun lintuja ei enää lentänyt Twinbrookin ylitse, lumentulo ei ollut kaukana.


Janetin päätä särki, sillä hän ei ollut saanut nukuttua edellisyönä ollenkaan sisarensa ja tämän uuden deitin metelöidessä. 800 milligrammainen burana ei ollut vielä vaikuttanut, joten Janet istui hiljaa tietokonepöydän ääressä painaen kädellä jommottavaa ohiomoaan. Taivaalle kuin tyhjästä ilmestyneet pilvet pimensivät ennestään jo talon varjopuolella sijaitsevia ikkunoita ja sisällä oleva pimeys ja hiljaisuus saivat Janetin huokaisemaan. Huokaisu kuitenkin keskeytyi ja Janet rypisti otsaansa kuullessaan sisarensa huoneen oven aukeavan. Lähes heti perään ulko-oven lukko napsahti auki ja oven auetessa taloon pääsi valoa. Jessican huoneen ovi pamahti kiinni ja askeleiden ääni voimistui niiden tullessa lähemmäksi Janetia. Puhelin alkoi piristä naisen vieressä pöydällä ja huokaisten hän nosti puhelimensa, avasi nutturansa ja nousi seisomaan.


"Janet Ceul", blondi vastasi lähtiessään kävelemään ympäri taloa, kuten hänellä oli puhelimeen  puhuessaan tapana tehdä. Katsomatta ulko-ovesta poistuvaa miestä Jessica jatkoi tyynesti aloittamaansa maalausta ja antoi sisarensa puhua rauhassa. "Kyllä.... selvä.... paljon kiitoksia, näkemiin!" Janet laski puhelimensa viinitelineen päälle ja lähti päänsärkynsä unohtaneena rakkaan kosketinsoittimensa luokse.


Hymyillen Janet ajatteli saamaansa lomapäivää ja pian Simmelius Bethoxeniuksen viidennen sinfonian ensimmäiset sävelet nousivat ilmoille Janetin taitavan kosketuksen ansiosta. Naisen oikea käsi soitti  lihasmuistiin monen soittokerran jälkeen jäänyttä melodiaa lähes automaattisesti ja vasemman käden mahtipontiset bassot seurasivat sujuvasti perässä, osuen tarkasti omille paikoilleen.


Jessican keskittymisen herpaannuttua Janetin soiton takia, hän lähti omaan huoneeseensa torkkumaan. Edellinen yö oli mennyt muissa maailmoissa, eikä nukkumisesta ollut tullut mitään, joten Jessica todella tarvitsi päiväunensa. Mennessään hän oli pyytänyt Janetia lopettamaan soittonsa. Ja pian musiikin hiljentyessä Jessica sai unenpäästä kiinni ja vajosi rauhalliseen uneen.


Jessican ilmoitus päiväunille menosta sai Janetin ärsyyntymään entistä enemmän. Hänen päänsärkynsä palasi takaisin ja voimakkaanpana uudelleen päähän iskenyt päänsärky, kaiken muun hänen elämässään olevan paskan lisäksi sai yleensä niin tyynen ja päättäväisen nuoren naisen kiukustumaan, kuin pienen lapsen. Ulkona oli juuri satanut ja pihalla olevat kirkkaat sadevesilätäköt saivat luvan ottaa Janetin kiukun vastaan.


Janet hyppi ja potki vettä pienen lapsen tavoin ja pian hänen kiukkunsa alkoi laantua. "Helvetti!" naisen huudahdus sai postia tuovan miehen katsomaan hänen suuntaansa kummastuneena. Mutisten vihaisesti hän potkaisi vettä uudelleen ja sai veden lentämään oikein kunnolla. Kädet nyrkkiin puristettuna hänen päässään alkoi soida Siltra Bran vanha hitti: Sinä läksit pois.


"Sinä läksit pois
minä katselin parvekkeelta 
loittonevaa selkääsi
kiersit vesilammikot
ja arvaan ettet murehdi tätä eroa"



***
Kolme viikkoa myöhemmin
***



"Selvä, kiitoksia paljon. Juu kuulemiin!" Jessica lopetti puhelunsa hymyillen onnellisena. Hänen sisarensa masennukseen oli viimeinkin löydetty lääke, jolla Jessica saisi sisarensa taas ylös sängystä.


Astellessaan kohti keittiötä ja tiskaamattomia astioita Jessican mieleen nousivat kauhukuvat isästä ja muistot tämän sairauden aikaisesta Delluksesta olivat Jessicalle ja hänen muutenkin Janetin hoidosta rasittuneelle olemukselleen liian eläviä. Jessica päätti unohtaa kaiken menneen. Ainakin hetkeksi.


Aivan yhtäkkiä, nostaessaan lautasta pöydältä, koko aamupäivän hänen kurkussaan ollut pala lähti liikkumaan ylöspäin. Jessica tunsi oksennuksen olevan lähellä ja jättäen lautasen pöydälle, hän lähti juoksemaan kohti kylpyhuonetta, jotta ei joutuisi siivoamaan lattioita kaiken muun stressin lisäksi.


Voimakas oksennus ravisteli Jessican hentoa kehoa ja sai naisen voimaan entistä huonommin. Suussa alkoi nopeasti maistua pahalta ja yhtäkkisesti syttynyt ajatus sai Jessican voimaan pahoin uudelleen. Eikai hän voisi olla raskaana?


Uuden oksennusryöpyn tullessa Jessican ei auttanut muu kuin toivoa, että aamuiset vohvelit olivat menneet yön aikana jääkaapissa huonoksi.

***


Eräänä aamuna ollessaan hakemassa postia Janet havahtui tunteeseen, että joku tuijotti häntä.


Naisen kääntyessä hitaasti ympäri ja hänen silmiensä havaintokentän reunan laajenevaan reunaan. suuntaan joka oli juuri äsken ollut Janetin takana, alkoi muodostua tutun oloisen miehen siluetti nousevaa aurinkoa vasten. Tummat hiukset ja tuttu vinosti pään päällä keikkuva baskeri, tummat housut ja perinteinen ranskalainen liivi, ja kravatin sijaan kaulaan kiedottu huivi saivat Gaston Rosseaun näyttämään Janetin silmiin niin tutulta, mutta kuitenkin aivan täysin naisen kotiympäristöön sopimattomalta.


"Gaston!" Janet sai henkäistyä miehen nimen suustaan. Janet oli jo nyt niin ranskalaismiehen lumoissa, ettei edes huomannut lentävänsä Gastonin luokse, ennen kuin mies levitti kätensä halaukseen.



Gastonin vahvat käsivarret ottivan keijumaisen Janetin ilmasta vastaan ja puristivan naisen itseään vasten. "Sinä et vastannut puheluihini", Janetin hiljainen ja pettynyt ääni rikkoi kahden simin välillä vallinneen taianomaisen hiljaisuuden.


Janet katsoi Gastonin silmiin, "Mutta ei sillä ole väliä, kun olet nyt täällä minun luonani."


"Rakas, minä aion pysyä luonasi."


--------

Jos joku ei tajunnut musiikillisia viittauksia :

Ludwig van Beethoven - 5. sinfonia
http://www.youtube.com/watch?v=rRgXUFnfKIY

(  Ja simmelius, koska Jean Sibelius ja Ludwig van Beethoven sekoitus. ;D  )

Ultra Bra - Sinä lähdit pois
http://www.youtube.com/watch?v=4x7bCVeMghY


-----------

Tällainen lyhyt osa, jossa kuitenkin mentiin aika paljon asioissa eteenpäin.
Gaston on nyt palannut kuvioihin ja Jessicalla on pahoinvointia, ties mistä johtuvaa. Muistot alkavat kaivaa Jessican mieltä ja Janetin lyhytaikainen, mutta vakava masennus saatiin hoidettua. Ja Gastoninkin saapuminen varmaan auttoi asiaa. 

Onko Jessica raskaana, pitääkö Gaston sanansa ja mitä mieltä olitte osasta? :D

Olen vihdoin palannut suomeen ja teidän blogejanne pystyn taas kommentoimaan, mikäli blogger antaa minun tehdä sen, toisin kuin ennen lomaa... 

Äsh, en keksi sanottavaa, olen kai itse siis aika tyytyväinen tämän osan teksteihin ja kuviin, vaikka aika kohtauksittainen tämä osa onkin... :) 

Heittäkää taas kommenteilla, eikä mitään väliä millaisella! Rakentavaa tai ihan vaan jotain! 
On aina kiva saada palautetta tekemästään työstä. :D

7 kommenttia:

  1. Kiitos kommentista! :)
    Joo, mä tiedän ton tunteen! Mäkään en nyt just jaksais muuta ku maata auringossa! ;)
    En muista ootko ilmotellut, mutta käyn kurkkimassa!

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä osa. Innolla odotan mitä seurauksia Jessican ja Uunon toilailusta seurasi. x)
    Ja Gastonkin palasi kuvioihin, saa Janetkin nyt vähän hymyä huuleen.
    Innolla odotan jatkoa.

    VastaaPoista
  3. Moi, lueskelin sun osaset läpi ja ei voi muuta sanoa kuin että jatkathan nopeasti! En malta odottaa mitä kaikkea keksitkään näille tulevaisuudessa, iik!!! :-D

    ps. Jos et ehtinyt kurkata vielä, niin vastasin blogiini jättämääsi kommenttiin (kiitos vielä siitä!), linkkien vaihto käy oikein mainiosti ja lisäsinkin sinut ensimmäisenä listaani :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät! Mulla on seuraavan osan kuvat jo kuvattuna, mutta niitä pitää vielä muokata ja tekstit kirjoittaa... :D Yritän kyllä ennen koulujen alkua! :D

      Laitan myös blogisi linkin tänne! :D

      Poista
  4. Jaiks, Jessica on ihan varmasti raskaana! Sen siitä saa, hölmö nainen x( Mutta ihanaa, skidejä! :3
    Tykkäsin taaaas tästä osasta ihan tositosi paljon. Nyt mulle tuli sellanen itsetorumisen hetki ku en oo ite saanu aikaseks taaskaan mitään niin Flynnien kuin pelibloginkaan eteen, mutta vaikea se on mitään tehdä kun koko sims ei taas suostu toimimaan :c Murinaa...

    Gaston is back! Ihme ettei Janet yhtään enempää tivannut syitä katoamistemppuun o.o Toisaalta ymmärtäähän sen, kun se on varmasti ihastuksissaan ja tavallaan shokissakin Gastonin paluusta. Mutta silti. Minä haluan selityksen >:c :D
    Toivottavasti tällä kertaa Gastoniin ja sen kuvioissa pysymiseen voidaan luottaa, ihan Janetin tähden. Toivon mukaan Gaston ainakin saisi Janetin taas piristymään - ja ehkä myös tuleva siskonlapsi? c;

    Mun aivot toimii tänään jotenkin erityisen hitaalla, johtuen luultavasti siitä, että loma vetelee viimesiään, joten kommentista ei tule tämän hianompaa tällä kertaa. Kiitos kaunis tästäkin upeasta lukukokemuksesta taas kerran, en malta odottaa jatkoa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :)
      Enhän mäkään tämän enempää ole jaksanut tehdä! ;) +toivottavasti saat pelisi toimimaan! :3
      Gaston todellakin on palannut, saa vain nähdä mitä Janet tuumaa, kun he paremmin keskustelevat ;) nythän oikeastaan mitään ei edes keskusteltu... :DD
      Miten niin hienompaa? Jokainen kommentti on hieno!
      Kiitos sinulle!

      Poista